Järjestöt syrjäytymisen ehkäisyssä

27.10.2017

Valtioneuvoston tuoreen raportin mukaan laajeneva, monimuotoinen syrjäytyminen on Suomen keskeisin sisäisen turvallisuuden haaste. On totta, että eri tavoin syrjäytyminen ja sen mukanaan tuomat ongelmat ovat vakavia. Yhteiskunnassamme tarvitaan nyt asennemuutosta, laajaa yhteistyötä sekä nykyisten työ- ja toimintatapojen kehittämistä, jopa joistain luopumista.

 

Maahamme on luotu syrjäyttäviä, passivoivia ja luukulta luukulle juoksuttavia rakenteita, joissa joku muu määrittää kulloinkin ihmisten tarpeita ja toiveita heidän puolestaan. Erilaisia sääntöjä, byrokratiaa ja lakeja tulee purkaa sekä nykyaikaistaa tarpeen mukaan.

 

Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski (5.10. Yle) kehottaa viranomaisia järjestäytymään uudelleen, jotta saataisiin tuloksia syrjäytymisen ehkäisemisessä. Ongelmana on hänen mukaansa tällä hetkellä se, ettei kukaan ota kokonaisvastuuta. Mielestäni Suomessa on jo tällä hetkellä kattava viranomaisverkosto ja sen rinnalla toimii moninainen ja osaava järjestökenttä. Molempien osalta toimintatapojen tarkastelu ja kehittäminen on varmasti ajankohtaista.

 

Kolmas sektori tarjoaa osaltaan monipuolisen kattauksen matalan kynnyksen toimintoja, vertaistukea, kokemusasiantuntijuutta sekä toisaalta tutkimustietoon perustuvaa ammattilaisten osaamista. Myös Velitskin toivomaa tukihenkilö- ja rinnallakulkijatoimintaa toteutetaan jo laajasti eri muodoissa esimerkiksi koulutettujen vapaaehtoisten avulla.

 

Velitskin kommentti tuloksia tuottavasta toiminnasta on kannatettava. Realiteetti on, että taloudelliset resurssit ovat aina rajalliset eikä lisärahakaan välttämättä takaa hyvää lopputulosta. Kyse on myös resurssiviisaudesta eli toiminnan tehokkuudesta, vaikuttavuudesta, yhteistyöstä ja päällekkäisyyksien karsimisesta. Ja luonnollisesti siitä mihin resursseja halutaan ohjata eli arvovalinnoista.

 

Raportissa todetaan, että lähitulevaisuudessa työnteko on edelleen keskeinen syrjäytymisen estäjä. Työllistymisen edistämiseksi on maassamme lukemattomia hankkeita, kursseja ja muita toimintoja, joissa kehitetään ja tuetaan työttömiä eri tavoin. Niiden tulokset voivat kuitenkin jäädä suhteellisen vaatimattomiksi. Erityisesti hankkeissa usein suunnittelu sekä hallinto ovat raskaita ja ne vievät leijonanosan resursseista.

 

Haasteena hankkeiden päättyessä on useimmiten kehitettyjen toimintojen juurruttaminen. Niinpä hyviksi koettujen käytäntöjen osalta tulisikin mahdollistaa pidempiaikaisia rahoituksia ja muutoinkin nykyistä rahoitusrakennetta tulisi tarkastella hyvin kriittisesti mm. kokeilukulttuurin vahvistamiseksi.

 

Syrjäytymisen ehkäisemisessä järjestöjen vahvuuksia ovat mm. mahdollisuus kokonaistilanteen selvittämiseksi hyvin matalalla kynnyksellä, ennaltaehkäisevyys, tarvelähtöisyys kohderyhmiä kuunnelleen ja hyvä rahoituspohja. Tätä tukee Suomen ainutlaatuinen rahapelituottojen jakomalli eli Veikkaus, jonka osana toimii sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA).

 

Syrjäytyminen johtuu usein monista eri asioista ja siihen vaikutetaan parhaiten eri tahojen hyvällä yhteistyöllä, jossa tunnetaan ja tunnustetaan toisten toiminta ja osaaminen. Järjestöjen tarjoamaa tukea ja rinnalla kulkemista ei voida koskaan viranomaistyönä korvata. Ja miksi pitäisikään?

 

Sanna Airaksinen

Hämeen Setlementin toiminnanjohtaja