Setlementtipäivillä pohdittiin setlementtityön roolia nyky-yhteiskunnassa

23.4.2013

Inhimillisen kasvun tavoitteena on kasvaminen vastuuseen koko planeetastamme, Arto Salonen sanoo.
Sanna Ryynänen Itä-Suomen yliopistosta.
Onnistuminen ei riitä, tärkeintä on tunne onnistumisesta, Takalo sanoo.

 

Setlementtipäivien torstain teemana oli Setlementtiliike talouden hallitsemassa yhteiskunnassa. Teeman avasi Arto Salonen, joka tutkii kestävää kehitystä ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten intressien jännitteessä. Salonen haastoi setlementtiväen miettimään myötätuntoa eriarvoistuvassa maailmassa.

 

Salosen selvitys globaalin talouden vaikutuksista ja vastuualueemme todellisesta laajuudesta ei jättänyt ketään kylmäksi. Vastuumme on yhtä aikaa paikallista ja globaalia. Salonen toi esiin myös vastuun piirin rajaamisen inhimilliseen ja ei-inhimilliseen todellisuuteen. Huolenpidon piirin ulottaminen ihmisyhteisön ulkopuolelle on välttämätöntä, sillä olemme täysin riippuvaisia ei-inhimillisestä todellisuudesta. Inhimillisen kasvun tavoitteena on kasvaminen vastuuseen koko planeetastamme. Planetaarinen vastuu sisällyttää huolenpidon piiriin inhimillisen ja ei-inhimillisen, elollisen ja myös elottoman. Globaali aika haastaa meitä siirtämään ihmiskeskeisestä arjen toimintamme painopistettä ekosysteemikeskeiseen.

 

Päivän toinen asiantuntija Sanna Ryynänen työskentelee Itä-Suomen yliopistossa. Hänen aiheensa käsitteli yhteiskunnan nykytilaa ja setlementtiliikkeen roolia. Ryynänen lähestyi laajaa aihetta kahden tutkijan kautta. Filosofi Martha Nussbaum puhuu kansalaisuuden kriisistä, joka liittyy kasvatuksen painopisteiden muuttumiseen. Hänen mukaansa demokratia rakentuu kunnioitukselle ja kyvylle nähdä toiset ihmiset ihmisinä. Näiden ominaisuuksien kehittyminen vaatii tietynlaista kasvatusta, jota talouskasvun kärjellä etenevä yhteiskuntien kehittäminen ei suinkaan suosi.

 

Ryynäsen toinen esimerkki oli sosiologi Erik Olin Wright, jonka näkemyksen mukaan keskeisimpiä yhteiskunnallisia uhkia on tiettyjen asiantilojen normalisoituminen ja valahtaminen vaihtoehdottomuuteen. Wrightin mukaan yhteiskunnan tilaa ja yhteiskunnallisia instituutioita tulisi arvioida kaikkien tasa-arvolla, demokratialla ja kestävällä kehityksellä. Näillä mittareilla myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus elää ja kukoistaa. Ryynänen ehdotti setlementtiliikkeelle roolia tässä kokonaisuudessa.

 

Setlementit voisivat etsiä vaihtoehtoja toimijuuden vahvistumiseen sekä todentaa mahdollisuuksia, kehittää uusia toimintatapoja. Liiton rooliksi hän taas hahmotti yhteiskunnallisen keskustelun herättämisen ja yhteiskunnallisten muutosten moottorina toimimisen.  

 

Lauantain asiantuntijana oli Erkki Takatalo Jyväskylän yliopistosta. Hänen puheenvuoronsa On ihana elää, kun henget heräävät – Yksilön mahtavat mahdollisuudet käsitteli ihmisten välistä vuorovaikutusta. Ihmiset haluavat tarttua asioihin yhä enemmän, johtajuus ja elitistinen järjestelmä ovat romahtamassa. Organisaatioiden on kuultava tekijöitään ja toimijoitaan, jotta ne voivat menestyä; onnistuminen ei riitä, tärkeintä on tunne onnistumisesta. Vasta se kehittää toimintatapoja ja saa ihmiset yrittämään. Takatalo oli myös pohtinut setlementtiliikkeen roolia ja toi sen esille nelikenttäteorian avulla.
 
Takatalon esityksen jälkeen jäimmekin pohtimaan missä määrin setlementtityö on pörssiyhtiötä, temppeliä, lähiöbaaria ja galleriaa. Ja millainen merkitys ihmisellä on jokaisessa osiossa.
 
Esitykset videoitiin ja koosteet ovat nähtävissä lähiaikoina Setlementtiliiton sivuilla.