Setlementtiliike
Setlementtityön synty liittyy Englannissa yliopistojen opiskelijoiden 1800-luvun puolivälissä alkaneeseen yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen herätykseen. Vuonna 1884 perustettiin ensimmäinen setlementti, Toynbee Hall, joka sijaitsee East Endin työläiskortteleissa.
Setlementtityö alkoi Englannissa 23. 2. 1884 hyväksytty ensimmäisen Itä-Lontoossa perustetun setlementin toimintaohje, jonka muotoili kirkkoherra Samuel Barnett ystävineen:
"Se tahtoo valmistaa sivistystilaisuuksia ja virkistyskeinoja sekä lisätä viihtyisyyttä Lontoon ja muiden kaupunkien köyhien kortteleissa. Se tahtoo tutkia köyhien olosuhteita, miettiä ja laatia suunnitelmia, jotka voisivat edistää tämän väestön hyvinvointia. Työ aloitetaan ostamalla tai muulla tavalla hankkimalla talo asumukseksi niille, jotka tahtovat edustaa ihmisystävällistä toimintaa ja sivistystyötä. Työntekijän tulee asettua asumaan (to settle) köyhien keskuuteen. Se on oppimista yhtä paljon kuin opettamista, saamista yhtä paljon kuin antamista."
Tämä toimintaohje selittää setlementtityön yhä edelleen voimassaolevaa työtapaa, ruohonjuuren tasolla ihmisten kanssa toimimista. Se kertoo myös mistä sana setlementti on tullut.
Setlementtiin asettui asumaan yliopiston opettajia ja opiskelijoita, joilla oli halu tehdä yhteistyötä köyhien ihmisten parissa. Setlementin ja sen asukkaiden tehtävä oli murtaa ihmisten välisiä muureja ja ottaa huomioon erityisesti köyhät ja köyhyys. "Antakaa itsenne, ei rahojanne", oli kutsu, jota levitettiin parempiosasten keskuudessa.
Toynbee Hallin periaatteet olivat lähinnä humanistisia. Hyvin pian syntyi anglikaanisen kirkon yhteydessä toimivia setlementtejä, joiden toiminnassa korostui kristinuskon sanoman tuominen erityisesti työväenliikkeen ihmisten elämänpiiriin. Suomalaisen setlementtiliikkeen alullepanija Sigfrid Sirenius tutustui erityisesti juuri tähän haaraan toimiessaan Lontoossa merimiespappina 1908 - 1912.
Setlementtejä alkoi syntyä kaikkialle, sillä setlementti-idea levisi nopeasti Englannissa, USA:ssa, Kanadassa ja kaikkialla Euroopan maissa. Myös Kauko-itään, Japaniin ja Lähi-itään, Libanoniin ja Palestiinaan perustettiin setlementtejä 1900-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1926 perustettiin International Federation of Setlements and Neighbourhood Houses (IFS).
Setlementtiliitto
Suomeen setlementtiaate tuli jo varhain. Alli Trygg-Helenius perusti Kansankodin lontoolaisen mallin mukaan Helsingin Sörnäisiin jo 1890. Rahoitusongelmien vuoksi Kansankoti -toiminta loppui 1910-luvun alussa. Uudelleen toiminta alkoi luterilaisen kirkon piirissä Teollisuusseutujen Evankelioimistoimikunnan työnä 1915. Keskeisiä aktiiveja olivat Sigfrid Sirenius, Jaakko Gummerus ja J.H. Tunkelo.
Suomalaisen setlementtityön kansainväliset juuret ovat niissä kontakteissa, joita jo 1890-luvulla, mutta varsinkin 1910-luvulla oli Englannin ja Suomen välillä. Vuonna 1912 Lontoosta Suomeen palannut Sigfrid Sirenius halusi englantilaisen esikuvansa mukaisesti kehittää erityisesti kasvavan työläisväestön parissa tapahtuvaa kristillistä toimintaa. Useiden vuosien keskustelun, satojen aiheeseen liittyvien esitelmä- ja luentotilaisuuksien sekä väliin tulleen sisällissodan jälkeen perustettiin 1918 Teollisuusseutujen Evankelioimisseura.
Sen toiminnan tarkoitus on "herättää kristillistä vastuuntuntoa ja siihen perustuvaa uskonnollista ja sosiaalista toimintaa. Yhdistyksen tuli myös perustaa sopiville paikkakunnille teollisuusväestön työkeskuksia henkilökohtaisen kosketuksen ja keskinäisen avunannon aikaansaamiseksi eri yhteiskuntapiirien kesken."
Työkeskuksia, setlementtejä, perustettiin seuraavina vuosina Kalliolan lisäksi mm. Viipuriin, Rovaniemelle, Kemiin ja Tampereelle. Ennen sotia aloitettiin työt myös rajan taakse jääneillä alueilla, Suojärvellä ja Petsamossa. Työmuotoina olivat nuorisotyö, luennot, opistomuotoinen vapaa sivistystyö. Erikoisena yksityiskohtana oli sivistystyö metsätyömiesten parissa Perä-Pohjolassa.
Vuonna 1941 setlementtiliike järjestäytyi uudelleen ja perustettiin Kristillis-yhteiskunnallinen työkeskusliitto. Se merkitsi paikallisten toimintojen itsenäistymistä ja samalla laajenemisen alkua. Setlementtejä perustettiin Kotkaan, Jyväskylään, Kajaaniin, Lahteen, Kyröskoskelle, Äänekoskelle, Heinolaan, Poriin, Tampereelle, Ouluun, Järvenpäähän, Lievestuoreelle ja Vaasaan.
Työkeskusliiton nimi muutettiin 1983 Suomen Setlementtiliitto ry:ksi ja liikkeen kolmas laajenemisen aalto alkoi 1990-luvulla. Setlementtejä on perustettu Espooseen, Hyvinkäälle, Hämeenlinnaan, Joensuuhun, Kuopioon, Leppävirralle, Mikkeliin, Parkanoon, Tampereelle ja Vantaalle.
Liiton puheenjohtajat
Jaakko Gummerus 1918-1933
J. H. Tunkelo 1934-1941
Arvo Manner 1942-1948
Heikki Waris 1949-1951
Viljo Castrén 1952-1969
Jukka Lehtinen 1970-1974
Esko Koivu 1975-1977
Viljo Ahtee 1978
Kirsti Blomqvist 1978
Martti Viitanen 1979-1980
Kirsti Blomqvist 1980-1982
Erkki Aho 1983-1988
Tarja Halonen 1989-1995
Esko Hänninen 1996-2008
Pauliina Parhiala (ent. Arola) 2009-
Liiton pääsihteerit
Sigfrid Sirenius 1918-1948
Aaro Tolsa 1949-1951
Topi Tarkka 1951-1971
Urho Loikkanen 1971-1990
Timo Lemmetyinen 1990-1992
Risto Pontela 1992-2006
Pentti Lemmetyinen 2006-
