Ujojen ja hiljaisten ryhmätoiminta

Taustaa

 

Setlementtien tyttötyössä on vastattu ujojen ja hiljaisten tyttöjen erityiseen rohkaisemisen ja sosiaalisen vahvistamisen tarpeeseen kehittämällä heille sopivia työskentelymuotoja vuorovaikutteisissa tyttöryhmissä sekä yksilötyössä. Lähtökohtana on, että ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre, johon liittyy myös monia myönteisiä ominaisuuksia kuten herkkyys ja empaattisuus. (ks. Keltikangas-Järvinen 2008, 59.)

 

Työskentelyssä ei tavoitella ujouden poistamista vaan annetaan työkaluja nuorelle, jolle ujoudesta on muodostunut kahle. Prosesseissa vahvistetaan nuoren omien voimavarojen tunnistamista, niiden nimeämistä ja käyttöönottoa. Usein herkän ihmisen on hyvä olla tietoinen herkkyyden asettamista vaatimuksista kuten joissakin tapauksissa levon tarpeesta, liiallisten ärsykkeiden vaikutuksista sekä oman vireystilan tarkkailemisesta.

 

Menetelmien löytäminen ujojen ja hiljaisten tyttöjen kanssa saattaa olla välillä haasteellista. Ohjaajan kannattaa soveltaa toiminnallisia menetelmiä, sillä niiden kautta tyttöjen on helpompi olla vuorovaikutuksessa toisiinsa.

 

Ryhmätoimintoihin osallistuneet nuoret ovat kokeneet hyvänä sen, että ryhmätoimintojen nimessä käy hyvin selville se että toiminta on suunnattu juuri ujoille.

 

Menetelmät

 

Ujojen ja hiljaisten tyttöjen kanssa työskentelyyn sopivat erityisen hyvin rauhalliset, rentouttavat keholliset harjoitukset, sillä usein ujot tytöt ovat luonteeltaan rauhallisia ja kiireettömiä. Tyttöryhmässä voidaan pohtia, mitä minulle tapahtuu, kun jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa iskee.

 

Puhe ei ole ainoa vuorovaikutuksen keino, vaan myös maalaamisen, kosketuksen ja hengityksen avulla voidaan tutustua itseen ja omiin tuntemuksiin. Menetelmiä valittaessa kannattaa ottaa erityisesti ryhmän alkuvaiheessa huomioon mahdollisuudet olla osana ryhmää ja osallistua ilman esilläoloa tai sanoja.

 

Tyttöryhmissä ujoudesta etsitään positiivisia puolia. Ujouteen liittyvien hyvien ja positiivisten puolien löytyminen on voimaannuttavaa. Myös vertaisuus ja huomio, ettei ole maailman ainoa ujo ja herkkä vahvistaa.

 

Tärkeää on kiinnittää huomiota ryhmäläisten valintaan. Ryhmäläisten samanikäisyys ja samanlainen elämäntilanne helpottavat ryhmään sitoutumista ja ryhmäytymistä. Ryhmän ohjaajan vuorovaikutus- ja ryhmänohjaustaidot sekä ymmärrys ujoudesta ovat avainasemassa tässä vaativassa mutta palkitsevassa ryhmässä. Ohjaaja voi esimerkiksi kertoa ryhmän alussa omakohtaisesta tai hänelle läheisen ihmisen ujoudesta ja kuinka haastavaa on ollut kamppailla sen kanssa nuoruudessa.

 

Ohjaajan rooli


Ujojen ja hiljaisten nuorten kanssa työskenneltäessä ohjaajan on itse kyettävä olemaan hiljaa ja mukavasti hiljaisuuden vallitessa. Jos ohjaaja kokee olonsa epämukavaksi hiljaisuudessa ja esimerkiksi pakonomaisesti täyttää hiljaisuutta puheella, viestii se, että hiljainen olemisen tapa ei ole toivottu.

 

Elämäntarinatyöskentely ja voimauttava valokuva

 

Esimerkki menetelmästä ujojen, herkkien ja hiljaisten parissa on  elämäntarinatyöskentely (Life story work). Elämäntarinatyöskentelyssä kootaan tytön elämän tapahtumista ja niihin liittyvistä tunteista ja ajatuksista elämäntarina. Näin johdatetaan nuori oman elämäntarinansa ääreen ja avataan mahdollisuus sen tarkasteluun.

 

Esimerkiksi: Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja arvokkaita ja mitkä taas eivät, mitä haluan vaalia ja mitkä seikat vahvistavat minua ja mitkä puolestaan vievät energiaani ja voimavarojani ja mikä minussa on maailman ihaninta! Voimauttava valokuva on sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolaisen kehittämä menetelmä. Miina Savolainen on myös yhdistänyt Voimauttavan valokuvan Life story work -menetelmään.

 

Menetelmän voima perustuu valokuvien kykyyn tallentaa, tehdä näkyväksi ja jäsentää elämäntarinaa, identiteetin eri puolia ja rooleja sekä perheen ihmissuhteita ja yhteistä historiaa. Valokuvia ei vain katsota vaan myös koetaan tunnetasolla. Kuvan kautta voi päästä syvemmälle ihmisen tunteisiin, mielikuviin ja muistoihin. Valokuvien avulla voi rakentaa elämäänsä, menneisyyttään ja muistojaan joko kuvaamishetkellä tai vuosien jälkeen kuvan ottamisesta. (Savolainen 2008.)

 

Kun tytöt oppivat löytämään omia voimavarojaan ja arvostamaan niitä, alkaa usein hyvin hauras itseluottamus hiljalleen vahvistua. Tämän myötä arvostus ja rakkaus itseä kohtaan sekä oman persoonallisuuden hyväksyminen lisääntyvät ja ujous saa sille kuuluvan positiivisen tilan ihmisessä. Prosessin myötä itseluottamus ja arvostus itseään kohtaan muovaavat vankilaksi muuttunutta ujoutta ja antavat tilaa tytön ja nuoren naisen sisäiselle loistolle ja vahvuudelle.

 

Voit avata ujoutta tyttöjen kanssa esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:


Miten ujous näkyy minussa?
Mitä hyötyä minulle on ujoudesta?
Millä tavoin voin valjastaa herkkyyteni voimakseni?
Ihmekysymykset; Millainen elämäni on kun huomenna herään ja herkkyyteni sekä ujouteni ei enää kahlitse minua?

 

Teemoja ja välineitä työskentelyyn ujojen tyttöjen kanssa:


Elokuvat
Kirjat, kortit
Elämänkerrat
Valokuvaus ( esim. Voimaannuttava Valokuvaus- prosessi)
Esimerkit; joku julkisuuden henkilö joka kertoo ujoudesta. Hyväksyntä
Keholliset harjoitukset (rentoutus- ja läsnäoloharjoitukset Luottamuksellinen ja turvallinen suhde/ryhmä)
Vertaisuus (ryhmätoiminnat, yhteisötyö)

 

Palautteista poimittuja


Tärkeänä asiana on ollut kokemus ja havainnot siitä, että ujoudessa on jotakin positiivista.
Vertaistuki on ollut merkittävä asia.
Oman hyväksyvän katseen vahvistuminen.
Omien vahvuuksien ja voimavarojen löytäminen.

 

(Teksti on Maarit Saarnivalan 2016 päivittämä ja perustuu Heli Eischerin, Taina Karman-Mäkiniemen ja Maarit Saarnivalan tekstiin Tyttötyön kansiossa (2012).)