Kölvi-toiminta, Tampere

Kölvi tarkoittaa tamperelaisittain teini-ikäistä poikaa tai "pojankloppia". Pisimpään sukupuolisensitiivistä poikatyötä Suomessa on tehnyt tamperelainen Kölvi. Toiminta sai alkunsa 13 vuotta sitten kaikille murrosikäisille pojille suunnatusta poikatyöstä, mutta pian kävi ilmi, että maahanmuuttajapoikien tuen tarve oli suurin ja muut tukimuodot puutteellisia. Näin kohderyhmäksi täsmentyivät maahanmuuttajapojat. Kölvistä muotoutui monikulttuurisen poikatyön tila, jossa tuetaan Tampereella asuvia, murrosikäisinä maahan muuttaneita (pakolais)poikia (12–23 v.). Nämä pojat elävät vaikeassa elämäntilanteessa. Heidän on murrosiän myrskyjen lisäksi sopeuduttava uuteen kulttuuri- ja kieliympäristöön usein suhteettoman nopeassa aikataulussa. Toiminta aktivoi myös poikia tukemaan toisiaan hankkimansa elämänkokemuksen kautta (ns. Isoveli-toiminta). 

 

Ajatus kokonaisvaltaisesta, ennaltaehkäisevästä nuoristyöstä

 

Kölvin poikatyö on kulttuuri- ja sukupuolisensitiivistä erityisnuorisotyötä, jonka tukimuodot on räätälöity niin, että niillä todella tavoitetaan murrosikäisiä poikia ja joiden avulla annetaan kullekin vapaus olla juuri omanlainen poika tai mies ilman ”muottiin pakottamista”. Tähän ei pelkkä ”avoin tila -ajattelu” vielä anna tarpeeksi. Kölvi-toiminnan taustalla onkin ajatus ennaltaehkäisevästä, sosiaalisesta ja holistisesta nuorisotyöstä, jossa nuorta pyritään kuuntelemaan yksilönä ja häntä tuetaan kokonaisvaltaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajapoikatyössä mielekkään harrastustoiminnan sisällä ja rinnalla tuetaan pojan arjessa selviämistä elämän erilaisissa tilanteissa. Näihin Kölvi pyrkii muun muassa arki-, läksyapu- ja pienryhmätoiminnan muodossa.

 

Vaikka toimintaa siis tarjotaan ”kerhotoimintana”, johon on matala kynnys osallistua, on sillä varsin haasteellisia kasvatuksellisia ja sosiaalista tukea antavia tavoitteita. Murrosikäisten poikien kanssa toimittaessa olisikin syytä muistaa poikien motivoinnin merkitys. Maahanmuuttajapoikia voi usein auttaa paljon tehokkaammin naamioimalla muut tarkoitukset ja päämäärät ”harrastustoiminnan” viittaan, joista jalkapallo on ehdottomasti ollut tehokkain, muttei suinkaan ainoa (musiikki, retkeily, tanssi jne.). Yhdessä tekeminen ei tarvitse yhteistä kieltä. On tärkeää, että jokainen pääsee mukaan vaikka olisi maassa ensimmäistä päivää. Tukimuotojen piiriin saadaan harrastustoiminnalla houkuteltua myös poikia, jotka eivät osallistuisi koulumaisiin virallisiin tukimuotoihin, vaikka heillä olisi niille todellista tarvettakin.   

 

Erilaisia elämäntilanteita

 

Kölvin toiminnassa erityinen haaste on nuorten erilaiset elämäntilanteet. Karkeasti ottaen pojat voi jakaa kahteen ryhmään: vastikään Suomeen saapuneisiin poikiin, ja jo pidempään täällä asuneisiin poikiin. Edellisten tuentarpeet ovat selkeät: he tarvitsevat ennen kaikkea sosiaalisen verkoston, mielekästä tekemistä sekä tukea kielen oppimiseen ja koulutehtäviin. Jälkimmäinen on ryhmänä haastavampi: elämän kipupisteet ovat yksilöllisempiä ja monimutkaisimpia. Näiden nuorten kohdalla polttavia ovat kysymykset omasta identiteetistä, itsenäistymisestä ja omilleen muuttamisesta, seurustelusta ja seksuaalisuudesta sekä ammatinvalinnasta, työhönpääsystä ja tulevaisuudentoiveista – ja tämä kaikki vähintään kahden kulttuurin ristipaineessa. Tämän ryhmän kohdalla sukupuolisensitiivinen työote nousee erityisen merkittäväksi, vaikka toki se vaikuttaa myös ensimmäisen ryhmän kanssa työskentelyyn. 

 

Maahanmuuttajanuorten kanssa työskenteleminen tuo sukupuolisensitiivisyyteen oman lisävärinsä. Sukupuoliroolien avaaminen ja laajentaminen vaatii herkkyyttä silloin, kun monen pojan kotikulttuuri korostaa perinteisten roolien merkittävyyttä. Toisaalta Kölvin 30 eri maasta lähteneiden nuorten kanssa on samaan aikaan muistettava, että kotikulttuureja on yhtä monta erilaista. Luottamuksellinen ja kunnioittava ilmapiiri onkin ehdoton edellytys mieheyden ja naiseuden pohtimiselle näiden nuorten kanssa. Samalla mukana olijoiden moninaiset taustat rakentavat luonnostaan pohjan erilaisuuden ja siten myös erilaisten miehenä ja naisena olemisen tapojen tarkastelulle. Yksi Kölvin tärkeimpiä tavoitteita onkin tarjota pojille tila, jossa jokainen voi olla rauhassa sellainen kuin on, niin kulttuuri- kuin sukupuoli-identiteettinsä kannalta. 

 

Poikien kakkoskoti

 

Kölvin tiloista on muodostunut pojille kakkoskoti, johon tullaan paitsi viihtymään myös kysymään apua ja keventämään sydäntä. Paikka on saavuttanut myös poikien vanhempien luottamuksen. Vanhemmat ovat kiitollisia, kun joku auttaa heidän poikiaan silloin, kun heidän omat voimansa tai kielitaitonsa ei riitä. Pojille paikasta erityisen rakkaan on tehnyt tutut auttavat aikuiset, muut samassa elämäntilanteessa olevat pojat mutta myös pienet asiat, kuten yhdessä maalatut kaapit, yhdessä rakennettu sohva ja koko ajan päivittyvä yhteisistä kokemuksista kertova valokuvanäyttely seinillämme.

 

Kölvissä työskentelee kaksi päätoimista työntekijää ja useita harjoittelijoita, osa-aikaisia ja vapaaehtoisia. Kölvin vapaaehtoistyötä koordinoi niin sanottu Vapari-toiminta, jonka rahoituksesta vastaa Raha-automaattiyhdistystys. Vapari-tominta kehittää ja ylläpitää ansiokkaasti Kölvin monipuolista vapaaehtoistoimintaa kahden kokopäiväisen työntekijän voimin. Kölvi-toiminta onkin mahtava esimerkki kahden päärahoittajan Tampereen kaupungin ja Raha-automaattiyhdistyksen yhteistyöstä.

 

Kölvin monikulttuurinen poikatyöyksikkö on Setlementtinuorten Hämeen piiri ry:n ylläpitämä. Lisätietoa Kölvistä sekä yhteystiedot työntekijöihin löytyy osoitteesta:  www.kolvi.fi