Tausta

Setlementtityöhön on maailmanlaajuisesti kuulunut toiminnan alkuajoista lähtien erilaisten ihmisten välisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen edistäminen sekä muutos- ja murrosvaiheessa elävien väestöryhmien hyvinvoinnin ja asuinympäristöjen kehittäminen.  Tältä pohjalta on ollut luontevaa, että monikulttuurinen työ ja toiminta maahanmuuttajien parissa on laajentunut setlementeissä Suomessa voimakkaasti viime vuosina.

 

Setlementtityö käynnistyi 1880-luvulla Lontoossa yhtenä vastauksena 1700-luvun lopulla alkaneen teollistumisen ja kaupungistumisen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Erityisesti työväestön asuntokortteleissa elämä oli epäinhimillistä. Yliopistojen opiskelijoita kutsuttiin asettumaan asumaan työläiskortteleihin ja aloittamaan yhteistyössä heidän kanssaan muutoksiin tähtäävää toimintaa kaikilla elämänalueilla ja kaikkien ikäryhmien parissa. Ihmisten yhteistyön, yhteisvastuullisuuden ja omaehtoisuuden kehittäminen johtivat sosiaalisiin, sivistyksellisiin ja ympäristön muutoksiin.

 

USA:ssa Jane Adams perusti Chicagoon  1889 ensimmäisen yhdysvaltalaisen setlementin, jonka tavoitteena oli parantaa siirtolaisten huonoa asemaa. Monikulttuurisuudesta tulikin yhdysvaltalaisen setlementtityön keskeinen toiminnan alue.

 

Ensimmäisen kerran Suomeen setlementtiaatteen toi opettaja Anni Trygg-Helenius vuonna 1890, mutta toiminta loppui taloudellisiin vaikeuksiin. Suomalaisen setlementtiliikkeen uranuurtajana pidetään Siegfrid Sireniusta, joka 1918 perusti Teollisuusseutujen evankelioimisseuran. Työkeskuksia, setlementtejä, perustettiin seuraavina vuosina mm. Helsinkiin, Viipuriin, Rovaniemelle, Kemiin ja Tampereelle. Työmuotoina olivat nuoriso- ja lastentarhatyö sekä luennot ja opistomuotoinen vapaa sivistystyö.  Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa setlementtien erityiseksi tehtäväksi hahmottui punaisten ja valkoisten välisten jännitteiden purkaminen. Englantilaisesta setlementtitoiminnasta lainatuilla työmenetelmillä tavoiteltiin yhteenkuuluvuutta, keskinäistä vastuuta ja sovinnon rakentumista.

 

1700-luvulta tähän päivään

 

Suomen setlementtiliittoon, suomalaisen setlementtityön keskusjärjestöön, kuuluu nykyään 38 eri puolilla maata toimivaa paikallissetlementtiä. Kansainvälisen setlementtiliiton (IFS) jäseniä toimii 30 maassa. IFS on Euroopan neuvoston ja YK:n virallinen yhteistyöjärjestö.

 

Suomalaisen setlementtiliikkeen toiminta-ajatus on: setlementtityö on monialaista ja kokonaisvaltaista tukea ihmisenä ja lähimmäisenä kasvamiseen.

 

Setlementtiliikkeen perusarvoja ovat:

 

- arjen keskellä toteutuva lähimmäisenrakkaus

- yhteisöllisyys

- erilaisten ihmisten välinen yhteistyö

 

Perusarvojen mukaisesti setlementtityössä:

 

- luotetaan ihmisessä ja yhteisössä oleviin voimavaroihin ja

- kehitetään niitä

- kunnioitetaan jokaisen ihmisen yksilöllisyyttä

- hyväksytään ihmisten erilaisuus

- edistetään rajoja ylittävää henkilökohtaista ystävyyttä ja yhteyttä

- toteutetaan ihonväristä, sukupuolesta tai kulttuurista riippumatonta tasa-arvoisuutta

- sitoudutaan tukemaan vaikeassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä

- toteutetaan paikallista, ihmisten tarpeista lähtevää setlementtitoimintaa.

 

Toiminta-ajatuksen ja arvojen perusteella setlementtilaatua on:

 

- Ihmislähtöisyys, mikä tarkoittaa ihmisten tarpeista lähtevien palvelujen tarjoamista

- Osallisuus, mikä tarkoittaa ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa elämäänsä ja mahdollisuutta voimavaraistua setlementtityössä

- Tavoitteellisuus, mikä tarkoittaa tavoitteiden ja resurssien (henkilöstö, tilat ja välineet sekä raha) määrittämistä ja tasapainottamista

 

Setlementin toimintaideassa on keskeistä herkkyys toimintaympäristölle ja ihmisille; mitä tapahtuu ja mitä on tulossa. Setlementit ovat omien paikkakuntiensa sosiaali-, kasvatus-, sivistys- ja harrastuskeskuksia. Tällä hetkellä setlementtien suurimmat työmuodot voidaan jakaa seuraavasti:

 

- Lapsi- ja nuorisotyö (päiväkodit, musiikki- ja leikkikoulut ja muut kerhot)

- Opistotyö (vapaa sivistystyö: 18 kansalaisopistoa ja 3 kansanopistoa)

- Sosiaalinen toiminta (erilaiset toimintaryhmät, projektit)

-Palvelutuotanto (palvelutalot ja -keskukset vanhuksille, vammaisille ja mielenterveyskuntoutujille, päihdetyö, lapsi- ja nuorisohuolto)

- Vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta (vapaaehtoistyön keskukset, rikosuhripäivystys, asukastuvat jne.)

 

Setlementtien monikulttuurisen työn juuret ovat 1950-luvulla perustetun kansainvälisen Viittakiven kansanopiston toiminnassa. Viittakivi toimi vuosikymmenten ajan monikulttuurisen oppimisympäristönä eri puolilta maailmaa Suomeen tulleille opiskelijoille. Viittakiven opistossa saatuihin kokemuksiin perustuu myös monien nykyisten setlementtityöntekijöiden monikulttuurisen työn osaaminen. Viittakiven lisäksi muutamat setlementtiliikkeen kansalaisopistot toteuttivat 1990-luvun alkupuolella kieli- ja kulttuurikoulutuksia maahanmuuttajaryhmille.

 

Maahanmuutto on tilanne, jossa syntyy aivan erityinen tarve tuntea osallisuutta ja saada tukea sosiaaliseen kiinnittymiseensä. Näihin tarpeisiin setlementeissä lähdettiin etsimään ratkaisuja erilaisten innovatiivisia kehittämishankkeiden muodossa 90-luvun loppupuolella. Useille setlementtipaikkakunnille perustettiin 2000-luvun taitteessa ensimmäisiä maahanmuuttajien kohtaamispaikkoja ja monikulttuurisia kansalaistoiminnan keskuksia. Näissä paikoissa maahanmuuttajat voivat tavata toisiaan ja suomalaisia sekä saada sosiaalista tukea ja tietoja.